lauantai 14. marraskuuta 2015

Kolme Stefan Georgen runojen suomennosta (kääntänyt Olli von Becker)

Vajoaminen
Harmaat kirjat heiluttavat käsiä
Pitkin rantaa - nuollen lävistettyä aaltoa
Keltainen rikas maa, pehmeissä vihreissä niityissään
Maatila puutarhan alla katsoo alaspäin
Nuori kärsijä ennen tuulen airaa
Raidalliset armahtavat ja keveät säteet kädellä
Uusi laulu vielä kaiutti häneen uskon
Hänen katseensa lakaisi kohti sinistä rajatonta
Missä laivat liukuivat kohotetuilla kilvillään
Missä muut nukkuvat tiedottomina - onnellisina lahdessa
Ja kaukana siitä missä pilvet puhdistavat vuoria
Hän etsii toivomaansa ihmemaata
Rakastavat silmät katsoivat tiukasti vesittyneisiin silmiin
Valmiina hän otti näkymiä taivaallisesta lahjasta
Hiljaisesta eroamismelankoliasta kostunut
Palkinto toiminnasta - tietoinen maineesta

Ranta
Oi me käännymme pois aallonrannasta
Se, milloin villi haluamisessa, pyörii villisti
Sietää vain vaatimattomien lokkien siiveniskuja
Jatkuvan ovelasti siveys taivaan värejä näyttää
Me teeskentelemme olevamme paljon ennen päivää
Altaille vihreässä nummessaan ja kukka-asetelmissaan
Missä ruoho ja lehdet ja lonkerot pumppuavat taiteltuina ja korotettuina
Ja ikuisesti ilta alttarin pyhittää
Joutsenet näyttelevät marginaalista merkittyinä
Salainen valtakunta, on meidän hääparimme
Onni vie meidät vajonneesta pohjoisesta
Missä sinun huulesi loistavat kukkaan puhjenneen ehtoollismaljan vierellä
Ja sinun vartalosi virtaa pois kuin kukat lumessa
Sitten vauhdittaen jatkuvuuksia nuoteissa
Ja tehden laakeriteetä ja aaloeta

Keskustelu
Iloni ei koskaan ole riippunut kylmästä kunniasta
Kun unohdat vartalosi kuninkaallisesti
Alemmat piiat joita hän vie rohkeasti kävelylle
Ja sinä saavutat heidän ainoan huokauksensa
Tuskassa joudut heidän käsiään vasten taistelemaan
Jälkeen virkistävän juoman korkeammalta taholta
Oi, se tuottaa itsensä kumoon
Että äiti josta olen syntynyt
Herrallisesti tai anoen voi minut kutsua
Sen ei pitäisi minulta kaksinkertaisesti punaisena karata
Voisin pestä sinut silkkisissä aalloissa
Raskaassa purppurassa iloisesti sinua haluta
Mutta voin lohduttaa sinua vain varjosuudelmalla
Minä, keveän pilven lapsi ja helpompi suunnitelma
Kaaoksessa kysyvät, juhlivat armahdetut
Ja kärsivät, kuten minä sinun kärsivän luulen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti