torstai 18. marraskuuta 2021

Runo

 Kulku matkan pitkän ja avaavan, jona silmäni rävähtivät auki

etsin Pariisista merkkejä Kaurismäestä, pitkin Montmartrea

muistan Sartren Domessa, uskollisen majavansa kanssa

maailma on muuttunut Waltarin varhaisista kirjoista

Sofian kaduillakin on pinnoite, joka ei vedä minua puoleensa

Juon Calvadosta ja absinttia isoista pulloista, jolloin muisti menee

seuraavana päivänä nousee sängystä tai lattialta veren peitossa

Berliinin pahamainen Eldorado on edelleen olemassa

siellä jotkut esiintyvistä pojista ovat koreampia kuin tytöt

Jokainen mieli on Keski-Euroopassa

ellei ole tätä itäbalttien sukua täydellisesti

jokainen päättävä veri ja aivo liittyy Pariisiin, Berliiniin ja muihin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti