Asunnottomuudesta

Asunnottomia ihmisiä Suomessa on noin 5000-10000. Asunnottomuuden syyt ovat moninaiset, mutta etenkin se, ettei ympäröivä yhteiskunta suhtaudu kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti, se ei siis katso, että kaikki vaatimukset ihmisen arvon tunnistamisesta olisivat samanlaisia kaikkien ihmisten keskuudessa.                                     

Oma koti tarkoittaa monelle omaa linnaketta ja turvapaikkaa ulkoisen maailman pahuudelta ja välinpitämättömyydeltä. Alexander von Schönburg kirjoittaa kirjassaan Tyylikkään köyhäilyn taito siitä, miten etenkin englantilaisten keskuudessa oman kodin on aina voitu katsoa tarkoittavan omaa linnaa, jossa jokainen voi olla oman itsensä herra. Kun tuollaista linnaa ei ole, ei ihminen voi katsoa missään olevansa itsensä hallitsija.                                                                                                                                                                   Asunnoton ihminen on vain tarpeeton ja arvoton loinen, joka voidaan tylyttää alas kaikissa sopivissa yhteyksissä. Kun ihminen elää kadulla ja on kaikista ihmisistä arvottomin, voivat muut ihmiset alentua todella alas siinä kuinka he näkevät tämän säälittävän ”toisen”, jonka näkeminenkin vaikuttaa tuottavan heille suurta tuskaa, jonka näkemiseltä nämä hyväosaiset voivat kuitenkin välttyä palaamalla omaan linnakkeeseen.                                                                                                                                                                                                     

 Olen ollut asunnoton jo toista kuukautta, olen etsinyt asuntoa Suomessa, mutta en vielä tähän mennessä ole pystynyt löytämään yhtään minulle sopivaa asuntoa, eikä niitä ole ollut tarjollakaan. Onnekseni minulla on perhettä ja sukulaisia, jotka ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden asua heidän luonaan ennen oman asunnon löytymistä. Kuitenkin olen havainnut sen, ettei toisten nurkissa oleilu voi perusmuodossaan olla kovin pitkää aikaa kestävä. Siihen liittyy aina isäntäväen miellyttäminen ja se, että isäntä/emäntä haluaa muovata vierastaan omien tapojensa mukaiseksi, koska katsoo, että omat rutiininsa ovat isännyyden/emännyyden perusteella arvokkaampia kuin vieraiden tavat.                                                                              

Olen todellakin alkanut tuntea itseni toisen luokan kansalaiseksi asunnottomuuden vuoksi. Jokainen jolla ei ole omaa asuntoa, omaa linnaketta, ei pysty elämään niin täysipainoista elämää verrattuna niihin joilla on oma asunto, oma katto pään päällä. Jos sosiaaliset suhteeni eivät olisi niin hyviä mitä ne ovat, olisin minäkin nyt kadulla, etsimässä paikkaani rappukäytävien alaosasta tai makaamassa puistonpenkeillä. Ja kaikki tämä sen takia, koska suomalainen järjestelmä ei pysty tarjoamaan jäsenilleen yhtäläistä mahdollisuutta asunnon saamiseen. Suomalaisen yhteiskunnan tulisi keskittyä julkisella sektorillaan ihmisten helppomuotoisen vuokra-asumisen mahdollistamiseen. Kenenkään ei tulisi olla yhteiskunnan taholta pakotettuna sukulaistensa loisena elämiseen ja ihmisen kotiin liittyvien perustavimpien periaatteiden särkemiseen raa’an elämänkäytännön vuoksi.                                                               

Asunnoton ihminen on kasvoton ”toinen”, jota ei tunnisteta yhtäläiseksi ihmiseksi sen takia, että se olemassaolon muoto, jossa hän on, ei muistuta enemmistön olemassaoloa. Ja kaikki sen takia, koska yhteiskunta ei pyri ylläpitämään ymmärrettävää ihmisarvoa kaikkien ihmisten keskuudessa.