Ideologia tarkoittaa sellaista aatteiden kokonaisuutta, jota määrittelee jollain tavalla yhteiset periaatteet, säännöt ja rajoitukset. Monesti tällaiset ideologiat ovat huomaamattomia ja jonkinlaiset tahot, jotka pyrkivät etenkin manipuloimaan toisia ihmisiä, ovat sen primus motor. Sen takia tällaista ideologiaa voi käsitellä liitteessä esimerkiksi kansakuntaan ja se korvaa siinä jonkinlaiset kansanluonteen käsitteet. Mitä sitten on suomalainen ideologia? Mielestäni Suomessa media on omaksunut aiemmilta kansankynttilöiltä kansanvalistuksen. Kansanvalistuksen muoto on vain muuttunut, ja nykyään mediasta puuttuu tieto, jota aiemmin annettiin. Sitä vastoin valistus on nykyään etenkin vasemmistolaisten välittämää propagandaa, jolla pyritään antamaan ihmisille jonkinlaisia progressiivisia ajatuksia, jotka sopivat vasemmistolle. Tällaisia ovat esimerkiksi mainokset, joissa pikkutytöt ja hyvin ruskettuneet pojat kertovat kaikki pyrkivänsä pääjohtajiksi, presidenteiksi ja pääministereiksi Tähän liittyen vasemmistolaiset antavat nuorisokulttuurille valtaa sen takia, koska he haluavat tunkea erilaisten ihmisryhmien piiriin ajatusta, jonka mukaan jokainen kuuluu jonkinlaiseen valitsemattomaan ryhmään, jota on sorrettu ja että jokaisen sen ikäisen tulisi ottaa osaa tuollaisen ryhmän toimintaan ja olla tietoinen siitä. Eli sosialistit pyrkivät tekemään eron ihmisten välillä Suomessa vain karkeimpien ja pintapuolisempien periaatteiden kautta. Esimerkiksi joitain vuosia sitten kun hankin asuntoa, oli äitini yrittänyt saada minua tuettuun asumiseen. Oli kuitenkin onnea, että tuossa paikassa oli sellainen työntekijä, joka sanoi äidilleni, että ne siellä olevat veikot eivät ole ihan samanlaisia kuin minä. Suomessa välitetään poliitikkojen ja median kautta ajatusta, jonka mukaan Suomessa ei ole korruptiota, vaikka on aivan päivänselvää, että korruptiota on kaikkialla, missä on vallankäyttöä. Se vain ilmenee poikkeavassa muodossa. On myös varsin jääviä, jos poliitikot voivat kuvitella voivansa kertoa vaalikarjalle, ettei korruptiota ole. Yksi piirre, mikä tietysti kertoo suomalaisten tekniikkaan liittyvästä lahjakkuudesta on se, että on kehittynyt erilaisia epäsosiaalisuus- ja helppousteknologioita, joiden kautta ei viihdytysarvossa tarvitse keskittyä muuhun kuin hankkia appeja. Toisaalta tiedon saamisesta on tullut uskomattoman helppoa, ja työn käsite on muuttunut perustavassa mielessä. Nämä ovat korvanneet esimerkiksi nuorisolta halun pyrkiä tekemisiin korkeakulttuurin ja sivistyksen kanssa. Myös se, että kaiken voi löytää netistä aiheuttaa sen, että tiedon hankkimista varten ei tarvitse enää ponnistella ja sen takia nuoriso veltostuu henkisesti. Sen lisäksi, että korkeakulttuuri ei enää miellytä, tekee teknologia ihmisille mahdollisuuden olla entistä epäsosiaalisempia, ja tämä on varmasti yksi suurimmista asioista, joka erottaa meidät korkeakulttuurisista sukulaiskulttuureista. Samalla kun pääministeri hekumoi ajatuksella, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa suomalaisista voisi olla akateemisesti koulutettuja 50 prosenttia, niin mielestäni suomalaiset ovat työnjaon myötä menettäneet tuntuman oikeanlaisesta työstä, sillä persvakomiehiäkin tarvitaan. Nuorista puheen ollen, nykypäivänä on todettu, että varhaisnuoret äänestävät mieluiten vihreitä ja persuja. Tämä on huolestuttava tendenssi, koska se kertoo siitä, että ristiriitaiset ja läpinäkyvät periaatteet kuten kaiken hyväksyminen ja toisaalta taas kaiken kieltäminen vaikuttavat nuorison ajatuksiin sopivaa ehdokasta valitessa. Mielestäni vähemmistöihin ja uudistuksiin suuntautuessa on huomioitava niin sanottu Live and let live periaate, joka kertoo minun mielestäni perustavimman piirteen sosiaalisesta liberaalisuudesta. Nuoriin ihmisiin liittyy myös se piirre, että monet omaksuvat jossain vaiheessa ateismin ja eroavat kirkosta. Monet tällaiset, mahdollisesti matalasti tai korkeasti koulutetut, ateistit herjaavat kaikkea uskontoon ja pyhyyteen liittyvää ja ovat varsinaisia räyhänhenkiä. Esimerkiksi Ranskassa on kehittynyt humanistinen ateismi, joka tarkoittaa sitä, että älymystö on irrallaan kirkosta ja aikojen saatossa on kehittynyt ihmisryhmä, joka on hyvin lähellä kirkkoa, ja näin ollen molemmat tahot huolehtivat omasta puolestaan yhteiskunnan stabiliteetista. Itse koen olevani agnostikko, eli katson Jumalan olevan liian vaikutusvaltainen siihen, että tätä käsitettä voitaisiin suuremmin korostaa yhteiskunnassa ja humanismin keskellä. Ranskan älymystö antaa siis kirkon olla rauhassa ja kirkko ei puutu yhteiskuntaan ja älymystön henkiseen horisonttiin. Sitten on mainittava siitä, miten urheilu menee kaikessa korkeakulttuurin edelle. Televisiosta tulee sellaisten ohjelmien sijasta, joissa käsiteltäisiin kirjoista ja kulttuurista, yleisurheilua ja vaikka minkälaista akankantoa ja saappaanheittoa ja mahdollisesti vielä keskellä keskeisintä ohjelmapaikkaa. Se varmaan liittyy siihen, miten Suomen ilmasto on muovaillut täällä asuvia ihmisiä, eli vaikkapa korkean pakkasen aikaan selviäminen riippuu fyysisistä voimista eikä teatterista tai oopperasta. Suomessa on myös jokseenkin todellista kaikenlaisten feministien takia, että keskitien sivistystä ei ilmene. Toisaalta täällä älymystö ei osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan se tapahtuu Helsingin Sanomien toimituksessa. Suomalaisissa yliopistoissa ei todellakaan ilmene halua yhteiskunnan muuttamiseen. Epäpoliittiset professorit, jotka valitsevat väitöskirjan tekijät, haluavatkin valinnoillaan ja toiminnallaan sitä, että filosofia pysyisi epäpoliittisena. Yksi suomalaisen ideologian piirre on se, että täällä lapsia suojellaan ja estetään koululta ja heidät pakotetaan olemaan peruskoulun liekanarun alla 18-vuotiaaksi asti. Suomalainen varhaiskasvatus ei ole samanlaista kuin vaikkapa esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Täällä tietynikäisiltä lapsilta odotetaan vain sitä, minkä kansallisella tasolla legitimöity ja esiluettu oppikirja oppilailta vaatii. Mielestäni ammattikouluun ja lukioon menijöitä ei tulisi usuttaa yhtä pitkään opinpolkuun, ja pidentämällä oppivelvollisuutta hallitus haluaa, että oppilaat tulevat klaustrofobisteiksi ja joutuvat entistä pidempään kärsimään heikompilahjaisten häiriköinnistä. Nykypäivänä Suomessa mutta etenkin Helsingissä ei enää arvosteta ammattimiehiä eli niin sanottuja persvakomiehiä. Etenkin pääkaupunkiseudun ensimmäisen polven akateemisesti koulutetut piereskelevät feministiharput nyrpistävät monesti nenäänsä persvakomiehille. Ennen oli myös olemassa työväestöm sivistämiseen pyrkiviä yhteenliittymiä, joiden ideoinnista vastasi mm. von Wright ja af Ursin. Politiikassa arvostetaan ja ilmaistaan Suomessa entistä vähemmän arvoja ja periaatteita ja monessa mielessä suvaitsevaisuus- ja talousajattelut ovat vieneet niiden paikan. Esimerkiksi Pentti Linkola kirjoitti tästä taloustiedon hankkimisen pyrkimyksestä ja sanoi talouden olevan nykyään moninkertaisessa roolissa mediassa verrattuna aikaisempaan, sivistyneeseen aikaan. Suomessa on myös tyypillistä, että instituutiot eivät ole itseisarvoisia ja itsenäisiä, vaan valtion korkein johto pyrkii siihen, että ei olisi itsenäisiä instituutioita – ehkä ammattiyhdistysliikettä lukuun ottamatta. Ylen valtionmonopoli vaikuttaa samalla tavalla totalisoivasti kansallisella tasolla ihmisiin, kuin miten jotkut maaseutulehdet tekevät. Samat toimittajat ilmaisevat omia rajoitteitaan ja älyttömyyksiään. Siitä huolimatta ruutuaika on taattu. Lopuksi voisin kirjoittaa vielä, että monessa mielessä suomalaisilta on viety vastuu omasta elämästä ja jokin valvova silmä saa vahtia ihmisiä. Suomessa siis ajatellaan vaikutteellisesti, että kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, ja tämä on varmasti aiheutunut siitä, että sosialistit ovat 1900-luvulla olleet niin kauan vallassa. Kaikki olettavat että kaikki tulee itselle varmasti ja sen takia ei tarvitse minkäänlaista työtä sen eteen tehdä. Suomi on myös ollut niin köyhä maa, että myöhemmin kehitetty hyvinvointiyhteiskunta on täyttänyt nämä loiset varmuudella siitä, ettei siihen voisi koskaan tulla muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti