tiistai 6. lokakuuta 2015

Edith Södergranin runon suomennos

Olkoonkin triumfi

Mitä minä tuotan? Olen osa ulkopuolista hengettömyyttä
Olen osa kaikkivaltaisuuden suurta  voimaa
Yksinäinen maailma keskellä miljoonia maailmoita.
Ensimmäisen luokan tähti. sellainen joka sammuu viimeiseksi
Elämisen triumfi, hengittämisen triumfi, olemisen triumfi
Triumfi jonka tunnen kun aika jääkylmänä kulkee suoniani pitkin
ja kuulla yön hiljaista virtaa
Ja seisoa vuorella auringon alla
Minä menen aurinkoon, minä pysyn auringossa
Olemalla tietämättä mistään muusta kuin auringosta
AIka - muutoksen aika - tuhoava aika - pilkkaava aika
Tulet uusien koneittesi kanssa, tuhat raamia sen vuoksi
että minulle tarjottaisiin olemassaoloa
Kuin pieni siemen, kuin kierteellä oleva käärme, kuin kivi keskellä merta
Aika - sinä murhaava - lahti minusta!
Aurinko täyttää rintani makealla hunajalla rantoihin asti
Ja hän sanoo: kerran kaikki tähdet sammuvat, mutta ne loistavat
kuitenkin aina ilman pelkoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti