sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Normaalisuudesta ja normatiivisuudesta

Monesti se, miten ihminen arvottaa toisia ihmisiä ja jakaa heitä normaaleihin ja epänormaaleihin, johtuu arvollisista ristiriidoista. Mielestäni kuitenkin kukaan ei ole vain normaali tai epänormaali. Mielestäni ihmisyksilöllä on samanaikaisesi sekä samanlaatuinen että myös toisista poikkeava puoli, noiden kahden ulottuvuuden välinen määrällinen suhde vain kuitenkin poikkeaa yksilöstä riippuen.
Suivaannuin jonkin verran kun luin jonkun keskinkertaisen sosiaalitieteiden opiskelijan kirjoituksen, jossa hän kertoo mielipiteensä siitä, että Timo Soini ei ole hänestä "normaali". Mielestäni eri tavalla ajatteleville tulee antaa oikeus mielipiteensä ilmaisuun ja heitä on kohdeltava tasa-arvoisina. Ainoa asia millä poliittisten instituutioiden arvojärjestystä voi miettiä on se kuinka hyvin ihmiset osaavat perusteella mielipiteensä. Monesti normaaliksi määrittely tapahtuu sen mukaan, kuinka suuren osan yhden ihmisen hyväksymistä ja promotoimista arvoista toinen ihminen hyväksyy.
Normatiivisuus tarkoittaa ihmisyksilöiden ajattelun ja toiminnan saman kaltaiseksi näkemistä. Useat moraalifilosofian teoriat ovat normatiivisia, sillä niissä seurataan ihmisen toimintaa samoin perustein. Mielestäni se, mitä vähemmän ihmisiä pakotetaan toimintansa tai ajattelun perusteella normatiivisuuteen sitä parempi on yhteiskunnan tila. Hyvin väljä normatiivisuuden aste yhteisöllisessä toiminnassa takaa sen, että ihmisillä on vapautta toimia, ajatella ja kehittää yhteisöjä edelleen. On siis pyrittävä vain sellaiseen yhdenmukaisuuteen, joka ei loukkaa yksilöllisyyttä ja yksilöllisyyden arvoihin ja periaatteisiin perustuvia yhteisöjä.
Merkittävät uuden ajan kirjailijat Voltaire ja Goethe ovat kirjoittaneet ajatuksia, jotka ovat jääneet mieleeni. Goethen eräs sitaatti kertoo, että hän kypsemmällä iällä pystyi hyväksymään kaiken lukemansa. Jos se ei ole avarakatseisuutta ja laajojen näkökulmien tunnistamista niin mitä sitten? Toinen suvaitsevaisuuden osoitus tulee Voltairelta, joka totesi "En hyväksy sitä mitä sanot, mutta teen kaikkeni sen eteen, että saat sanoa mielipiteesi".
Mielestäni se on totta, että yksikään ihminen ei ole syntynyt suvaitsemattomaksi ja sen takia suvaitsemattomuuden ilmiötäkin voi ymmärtää. Itse asiassa suvaitsevaisuuden mahdollistaminen vaatii sitä, että ymmärtää suvaitsemattomuuden syitä, ja käsittelee niitä itsessään. Mielestäni on varsin lapsellista lähteä kieltämään totaalisesti niiden ihmisten mielipiteitä, joiden suvaitsevaisuuden aste on erilainen tai erilaisista asioista motivoitunut.
Koska ihmisen itseidentiteetti ja julkinen identiteetti ovat varsin suhteellisia, pitäisi pyrkiä löytämään jonkinlainen invariantti-identiteetti, jossa voisi olla jotain pysyvää. Monesti identiteetti saa pohjaa siitä, kun ihminen on aktiivisesti tekemisissä erilaisten instituutioiden ja yhteisöjen kanssa.
Aito suvaitsevaisuus ei hätkähdä suvaitsemattomuudesta. On kyettävä olemaan suvaitsevainen ja kyettävä olemaan tuomitsematta ihmisiä normaalisuuden ja epänormaalisuuden kategorioihin omien mielipiteiden perusteella, vaikka nämä ihmiset eivät olisikaan samaa mieltä kaikista asioista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti